Hei vaan! Kirjoittelen nyt jo ihan vaan kotoa Oulusta, jonne saavuin viime viikon maanantaina. En oikeastaan olisi enää jaksanut palata loppureissun pariin, koska musta tuntuu, ettei mitään kertomisen arvoista tapahtunut Budapestin jälkeen, mutta kirjoitetaan nyt vielä viimeinen postaus tähän tarinaan. Ihan jo siksikin, jos joku mun aiempia postauksia lukenut on jo ehtinyt miettiä, että loppuivat
Hellettä en päässyt pakoon Budapestissäkään enkä todellakaan ollut ainoa turisti ihmettelemässä kaupunkia, mutta silti Budapest jaksoi taas yllättää viehättävyydellään. Tämä taisi olla jo neljäs kertani kaupungissa ja teen näköjään joka kerta saman virheen: viivyn liian vähän aikaa. Ajattelen aina, että koska olen jo käynyt kaupungissa, en jaksa viettää siellä paria yötä pidempään, mutta todellisu
Reissun siirtymiset eivät tähän mennessä oo menneet ihan käsikirjoituksen mukaan. Belgrad–Novi Sad-väli tarjoili yllätyksiä toisensa perään. Ensinnäkin myöhästyin junasta. Olin kyllä lähtenyt hyvissä ajoin liikenteeseen. Olin näpytellyt juna-aseman mapsiin ja hypännyt tuttuun bussiin. Harmi vaan, että siinä vaiheessa kun oli tarkoitus vaihtaa bussia, se ei tullutkaan. Eikä tullut seuraavakaan. Ei
