Kauas on pitkä matka – kotona taas

Hei vaan! 

Kirjoittelen nyt jo ihan vaan kotoa Oulusta, jonne saavuin viime viikon maanantaina. En oikeastaan olisi enää jaksanut palata loppureissun pariin, koska musta tuntuu, ettei mitään kertomisen arvoista tapahtunut Budapestin jälkeen, mutta kirjoitetaan nyt vielä viimeinen postaus tähän tarinaan. Ihan jo siksikin, jos joku mun aiempia postauksia lukenut on jo ehtinyt miettiä, että loppuivatko rahat ja jäinkö reissun päälle kun naisesta ei oo hetkeen kuulunut, haha.

En rehellisesti sanottuna meinannut itsekään pysyä loppureissun käänteissä mukana, mutta yritän puristaa tähän postaukseen loppumatkani kaupungit: Krakovan ja Tukholman. Ja Turun. Mutta pääasiassa Krakovan, Turku ja Tukholma olivat lähinnä välietappeja. Siltä Krakovakin kyllä jo vähän tuntui.  

Jatkoin siis Budapestistä bussilla Krakovaan, jossa pidin majaa neljä yötä. Krakova oli ehkä vähän tylsä valinta, onhan se mulle entuudestaan tuttu, ja vaikka kaupungista pidänkin, jotenkin en nyt oikein jaksanut innostua siitä. Jatkuva väenpaljous alkoi väsyttää eikä mulla oikein muutenkaan ollut hirveästi intoa lähteä metsästämään piilotettuja helmiä. Neljä päivää meni lähinnä pyykkiä pestessä, tuliaisia metsästäessä ja akkuja lataillessa, haha. Aika alkoi käymään yksin vähän pitkäksi, joten jatkoin lauantaiaamuna hyvilläni Krakovasta matkaa pohjoiseen, jossa määränpäänä oli Gdańsk. 

Gdańskissa mun oli tarkoitus viipyä yksi yö ja ottaa laiva seuraavana päivänä Nynäshamniin, jatkaa sieltä Tukholmaan ja matkustaa Tukholmasta Luulajaan raiteita pitkin. Luulajasta sitten vielä bussilla Haaparannan kautta takaisin Suomen puolelle ja toisella bussilla lopulta Ouluun. Edessä olisi pitkä kotimatka, sillä jo Tukholma–Haaparanta-väli kestää rapeat 17 tuntia. Pelkkä ajatus väsytti, mutta ostin liput ja aloin fiilistellä lähenevää kotiinpaluuta.

📍 Dwa Kolory, Sławkowska 19, Krakova

Olin jättänyt Krakova–Gdańsk-junalippujen ostamisen viime tinkaan ja kun niitä vihdoin suvaitsin alkaa varata, kaikki istumapaikat oli loppuunmyyty. Olin että ihan sama, mieluummin seison seitsemän tuntia kuin maksan tuplahinnan seuraavaan lähtöön. Olin muutenkin varma, että kyllä siellä jossain on vapaata, ja ostin liput. 

No eipäs ollutkaan – juna oli ääriään myöten täynnä enkä todellakaan ollut ainoa, joka joutui taittamaan matkaa seisten. Jaksoin nelisen tuntia vuoroin seistä ja vuoroin istua junan lattialla ennen kuin päätin, että kiitti nyt riitti ja jäin Varsovassa pois kyydistä. Viimeisillä akkuprosenteillani ostin Varsovasta lennon samalle illalle Tukholmaan. 

Jep, se siitä maata pitkin paluusta Suomeen sitten.

Lentokentän pistorasioiden ääreen päästyäni aloin suunnitella uudella puhdilla kotimatkaa. Peruin laivan, ostin uuden Tukholmasta Turkuun; peruin yöjunan, varasin toisen Turusta Ouluun. Peruin vanhoja varauksia ja tein uusia sormet sauhuten enkä tajunnut, että lennon lähtöselvitys sulkeutui. Ei muuta kuin nöyränä tyttönä Wizzairin tiskille pulittamaan 50 euroa lähtöselvityksestä... Olin jo ehtinyt iloita, että sain kuin sainkin korvaukset Italian-välilaskun hotelliyöstä sapuskoineen, mutta puolet niistä rahoista menivätkin sitten bumerangina Wizzairille… Ainakin sain lentokoneessa oman penkkirivin.

Ruotsissa vastassa oli harmaa ja sateinen lauantai-ilta. Se oli auringossa karrelle kärventyneiden nurmikoiden ja loputtomien hellepäivien jälkeen ihaninta, mitä olin nähnyt pitkään aikaan ja tuntui kuin olisin jo kotona. Bussi Tukholman keskustaan kesti puolitoista tuntia (lensin siis Skavstan piskuiselle kentälle, joka on virallisesti Nyköpingissä), mutta sadan kilsan matka hurahti kuin siivillä vehreistä maisemista nauttiessa. Bussimatka oli niin kotoisa, että melkein unohdin edessä odottavan unettoman yön. 

En ollut varannut Tukholmaan majoitusta, koska laiva lähtisi aamulla seitsemältä ja halusin säästää muutaman kympin (jotka tuhlata mäkkäriin ja laivan tax freehen). Siispä vietin yön keskusrautatieasemalla ja mäkkärissä, josta sai yllättäen ilahduttavan edullista sapuskaa. Yö ei ehkä ollut kaikista mukavin ja olisin halunnut nukahtaa pystyyn, mutta selvisin, vaikka minuutit matelivat. 

Halvin ikkunaton hytti tuntui luksukselta, kun lopulta laivaan pääsin. Pikaisen suihkun jälkeen kävin nukkumaan ja nopeaa tax free -kierrosta lukuun ottamatta nukuinkin tyytyväisenä koko matkan. 

Turku oli yhtä harmaa kuin Tukholma, mutta tuntui ihanalta olla takaisin Suomen kamaralla, vaikka sää ei ehkä ollut ihan shortsikeli... No, minkäs teet, kun et pitkiä housuja pakannut mukaan. Kävin keskustasta nappaamassa matkasushit (jotka söin jo asemalla) ja jäin odottamaan seuraavaa kyytiä, jota ei onneksi kauaa tarvinnut odotella. En nukkunut junassa silmäystäkään, mutta ainakin sain istumapaikan.

Kun vähän ennen viittä aamulla kömmin omaan sänkyyn nukkumaan, lupasin itselleni, että loppukesä menee kyllä koto-Suomessa. Liekö poistun edes maakunnasta. Ainakaan vielä ei oo ollut tarve, sillä kesä-Oulu on tarjoillut parastaan. 

<3 Heli