Hei vaan!
En muista, milloin viimeksi olisi ollut tällainen tilanne, että syysloma (tai siis iTsEnÄiseN oPisKeLun vIIkKo) olisi ollut oikeasti loma. Yleensä periodien väliset tenttiviikot on menneet siihen, että oon kriiseillyt syksyn aikana kertyneitä rästejä ennen kuin uusi jakso alkaa, mutta tänä syksynä oon hoitanut kaikki koulutehtävät ajallaan (vuoden opiskelija -pyttyä odotellessa). Palautin eilen viimeiset markkinointiviestinnän tehtävät ja sain nopat matkailututkimuksen johdantokurssista (vitosen arvosanalla!), joten loppusyksy meneekin pitkälti gradun ja ensi viikolla alkavan kestävän matkailun suunnittelun kurssin kimpussa. Kuulostaa omaan korvaani varsin hyvältä ja hallitulta.
Loman kunniaksi ajattelin vähän ex temporena tehdä ruskaretken Helsinkiin. Viime viikonlopun Maustetyttöjen keikka Oulussa meni ohi, mikä harmitti niin kovasti, että ostin sitten hetken jahkailtuani liput heidän Helsingin keikalleen tulevalle perjantaille. Miten innoissani oon! En keksi parempaa yhdistelmää kuin syksy ja suomalainen synkistely. Muutenkin hauskaa päästä pyörimään Helsingissä ihan ajan kanssa, koska mun aiemmat visiitit sinne on aina rajoittuneet siihen, että oon joko ollut lähdössä reissuun tai tulossa sieltä. Vaikka mulla on aina Helsingissä sellainen olo, että oon tullut jostain perähikiältä reinot jalassa ihmettelemään ison maailman menoa, en malta odottaa, mitä kaikkea viikonloppu tarjoilee. Keikan lisäksi kiinnostaa kirpparit ja ehkä joku ylihintainen kahvila, mutta mitään sen tarkempaa suunnitelmaa en ole tehnyt.
Koska opinnot ovat aika hyvällä mallilla ja syksy alkaa hiljalleen kääntyä kohti talvea, oon haaveillut lähteväni joulukuuksi jonnekin päin pohjoista. Haaveilin myös Indonesian auringosta ja kirjoituslomasta Kiovassa, mutta työleiri Lapissa sopii tähän maailman- ja taloustilanteeseen paremmin. Oon pari kertaa ollut kausitöissä pohjoisessa ja siinä on oma viehätyksensä, vaikkei työ itsessään hirveän hohdokasta olisi. Ehkä jätän tällä kertaa uudenvuoden juhlimisen nuoremmille (varsinkin jos seuraavana samana aamuna on raahattava peränsä töihin), mutta kaamos ja purevat pakkaset houkuttelisivat. Ja ehkä vähän myös Panimon tanssilattia. Oon kyllä vasta alkanut päästä lomailun ja lorvimisen makuun, mutta ehkä voisin yrittää keplotella sellaisen sopparin, jossa jäisi aikaa lomailullekin. Tai ehkä vaan tyydyn kohtalooni ja painan kuukauden niska limassa töitä, ettei tarvitse keväällä nostaa kaikkia opintolainoja.
Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko, ja ihailin ruskaa siinä määrin mitä siitä vielä on jäljellä.
Kommentit
Lähetä kommentti