Jouluiset terveiset

Ystäväni, tuttavani! Erinomaista perjantaiehtoota. Viime kerrasta on vierähtänyt tovi, mutta pikakelauksella: opinnot etenevät, Helsingissä oli hulvatonta, en lähtenyt Lappiin. Nähdään taas kahden kuukauden päästä!

No ei vaiskaan. En aio pistää tätä blogitaukoa ah-niin-kiireisen 25-vuotiaan gradua puurtavan nuoren naisen ah-niin kiireisen elämän piikkiin. En mää oo kiireinen ihminen. En vaan osaa aikatauluttaa. Tosin siinä vaiheessa, jos näätte mut kalenteri ja kello kourassa sopimassa tärskyjä kolmen viikon päähän ja tasapainottelemassa neljän osa-aikatyön kanssa, pyydän väliintuloa.

Koska en yksinkertaisesti jaksa punoa mitään jännittävää juonta parin kuukauden tapahtumille ja aion hävyttömästi saada tämän postauksen ulos vielä saman päivän aikana, saatte mielestäni mainitsemisen arvoisimmat käänteet elämästäni listan muodossa. 

・Helsinki kohteli ihanasti. Synkistelin Ateneumissa, yritin päästä sisään Helsingin kirppariskeneen (en päässyt), näin ystävää Turku-vuosien takaa, söin maailman oksettavinta sushia, näin Maustetytöt, fiilistelin loppusyksyä ja ihan vaan Helsinkiä. Mulla oli ihan sairaan hauska viikonloppu, mutta olin sen jälkeen kaksi viikkoa sairaana, heh. 

・Uuden kodin etsiminen ei ole tuottanut tulosta. Vaihdan mieluummin kaupunkia kuin lasken rimaa asunnon kriteerien suhteen, mutta peukut pystyyn, että huomisesta näytöstä jäisi käteen muutakin kuin armoton keljutus ja paha mieli. Ehkä kolmas kerta toden sanoo – toi on nimittäin kolmas asunto, jota käydään samaisessa talossa katsomassa. Minähän haluan ne leveät ikkunalaudat, saakeli.

・Oon konmarittanut vaatekaappini ehkä neljättäsadatta kertaa tälle vuotta ja vihdoin, siis vihdoin, tilanne alkaa näyttää siltä miltä haluan. Seikkailin Vintedissä viime vuonna lähinnä ostajan roolissa, mutta tänä syksynä oon takonut myyjänä ((humanisti)opiskelijasta) mukavat summat, joilla olen saanut kuitattua syksyn terapiat. Melkein ainaskin. Tulee helppo muutto (jos siis joskus se asunto löydetään), kun vaatekaappini mahtuu yhteen matkalaukkuun. 

・Ostin uudet keittiön tuolit. Oispa keittiö.

・Uimaharrastus kuihtui kasaan jo syyskuussa, ja viimeiset tanssit tanssin pari viikkoa sitten. Ehkä hommaan kevääksi vihdoin UniMoven. Oon vakuutellut itselleni näin viimeiset kolme vuotta. 

・Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä. Koska identiteettini rakentuu tällä hetkellä ainakin 70 prosenttia siitä, että olen maisterivaiheen graduhajoilija (ei gradu oikeesti oo niin paha, ei vaan jaksa), pari sanaa gradusta: se etenee. 

Mulla on sellainen vainkeskiluokkajuttujen Ritvan joulu saa tulla -fiilis, kun lahjat on ostettu, koti siivottu ja lähden huomenna joulun viettoon kotikotiin. Ulkona leijailee lunta ja kynttilöissä tuoksuu pipari ja mun lemppari, vanilja. Joululauluja en osaa kuunnella enkä joululeffoihin keskittyä kahta minuuttia kauempaa, mutta saan koristella kuusen ja ehkä leipoa jotain, jos äiti ei oo villiintynyt täysin. 

Lempeää joulua sinulle. <3