Helou!
Viimeinen kesälomaviikko alkaa olla elokuun myötä taputeltu ja vaikka oon lomaillut täyspäiväisesti jo toukokuusta lähtien, kesä tuntuu menneen ihan hujauksessa. Vaikka on ollut ihanaa lorvia koko kesä, odotan myös normiarkea ja sitä, että elämässä on taas jotain rytmiä. En oo varmaan koskaan ollut palaamassa lomalta näin levänneenä ja tasaisin fiiliksin. Tältä sen kai normaalisti kuuluisikin tuntua.
Ilmoittauduin tällä viikolla viimeisille syksyn kursseille, ja gradun kirjoittamisen lisäksi kurssipalettiini valikoitui viestintää ja matkailututkimusta. Lisäksi otin kokeilumielessä yhden kurssin mediatutkimusta ja ajattelin ehkä suorittaa suomi toisena ja vieraana kielenä -opinnot loppuun, jos riittää mielenkiintoa ja lukujärjestyksessä tilaa (tällä hetkellä ei riitä kumpaakaan). Jos kandin tutkintoon oli vaikeuksia löytää ensimmäistäkään sivuainetta, maisterissa ei tätä ongelmaa näemmä ole.
Vaikka ajatus Ouluun jäämisestä tuntui vielä keväällä mälsältä ja maalailin mielessäni paljon suurempia seikkailuja loppuvuodelle, oon aika innoissani jatkamassa maisteriopintoja täällä. Ahnehdin ehkä vähän liikaa kursseja syksylle, mutten aio pitää suurena epäonnistumisena sitä, jos joku sattuisikin jäämään kesken. Oon hirveän onnellinen siitä, että opintojen pariin palaaminen tuntuu enemmän innostavalta kuin ahdistavalta, ja tällä hetkellä on taas helpompi luottaa siihen, että kyllä tää polku mut vielä jonnekin johdattaa. (Jonnekin muualle siis kuin Kelan luukulle.)
Tuntuu vähän haikealta päästää kesästä irti, mutta samalla ajatus syksystä ja sen romantisoinnista kutkuttelee lämpimästi. Poltin eilen ensimmäiset tuikut (vaniljantuoksuisia tietysti), ja käytiin eräs raikas mutta kaunis ilta sienimetsällä (tehtiin saaliista kastike eikä kumpikaan saanut ruokamyrkytystä, jee). Syksylle manifestoin metsäretkiä ja mielenterveyskävelyitä, kuumia juomia ja käsitöitä. Ehkä saan lopultakin valmiiksi villatakin, jonka auringonkukat muistuttavat menneestä kesästä.
Kommentit
Lähetä kommentti