Betonibrutalismin perässä Belgradissa

Täytyy myöntää, että Belgrad on yllättänyt positiivisesti.

Ensimmäisen päivän jälkeen fiilikset oli vähän njääh, kun olin helteen uuvuttavana vaellellut ristiin rastiin keskustan katuja yrittäen päästä sisälle kaupungin menoon. Pelin henki muuttui, kun sain seuraavana päivänä hommattua paikallisen sim-kortin ja pystyin käyttämään nettiä normaalisti. Helpottaa liikkumista huomattavasti, kun ei tarvitse ulkomuistista ja puhelimen sekavista muistiinpanoista kaivella, millä bussilla pääsi minnekin ja löydänkö vielä hostellille... Niin pelottomasti kuin aina oonkin lähdössä yksin ulkomaille, oon kyllä aivan avuton ilman toimivaa nettiä, haha. 

Belgrad on ollut jännä sekoitus entuudestaan tuttuja kaupunkeja: paljon Sofiaa, vähän Budapestiä, ehkä ripaus Sarajevoa. Välillä tulee vahva déjà vu, että oon kävellyt tätä samaa katua Odessassa tai Moskovassa. Samaan aikaan tuntuu, ettei kaupunki varsinaisesti tarjoile itselleni mitään uutta, mutta sitten kuitenkin ympärillä riittää hämmästeltävää ihan hirveästi, kun vain osaa katsoa – ja uskaltautuu pois keskustan sykkeestä. 

Ehkä suurin syy, miksi oon tahtonut vierailla Belgradissa, on kaupungin arkkitehtuuri. Kuulun ehdottomasti niihin, joita dystooppinen betonibrutalismi kiehtoo, ja sitä kaupunki on kyllä tarjoillut. Oon suhannut bussilla ympäri kaupunkia koruttomien betonimöhkäleiden perässä, joissa on jotain silmiä hivelevän... ei nyt ehkä kaunista, ennemmin karua? Kihisen uteliaisuudesta, kun vaan mietinkin, miltä rakennukset näyttävät sisältä. Millaistahan elämää niissä asuvat ihmiset elävät? Heille ihan tavallista arkea varmasti?

Huomenna on aika jättää Belgrad taakse ja jatkaa matkaa, mutta Serbiasta en vielä lähde. Jatkan pohjoiseen Novi Sadiin, jossa viivyn sunnuntaihin. Kaupunki on Serbian toiseksi suurin, mutta reilulla 231 000:lla asukkaallaan silti reippaasti pienempi kuin puolentoista miljoonan Belgrad. Koska mulla ei ole kiire kotiinpaluun kanssa, ajattelin kuitenkin viipyä kaupungissa yhtä kauan kuin Belgradissa. Päätöksentekoa helpotti myös se, että sain hostellista 16 eurolla oman huoneen jaetulla kylppärillä ja keittiöllä. Oon tässä viime vuosina todennut, ettei hostellielämä maistu samalla tavalla kuin silloin 19-vuotiaana, heh.

Kannustan ehdottomasti antamaan Belgradille mahdollisuuden ja matkustamaan Serbian pääkaupunkiin, jos yhtään kiinnostaa. Vaikka itse lähdin tänne nimenomaan brutalismin perässä, on kaupungilla myös toinen puolensa. Keskustassa on kauniita vanhoja rakennuksia, tunnelmallisia katuja ja viihtyisiä kuppiloita ja ravintoloita. Kalemegdanin puistosta avautuu upea näkymä Tonava-joelle, ja horisontissa häämöttävät betonijättiläisetkin näyttävät auringonlaskun aikaan yhtäkkiä kovin kauniilta. 

Muuta Belgradista:

• Nikola Teslan lentoasema on suuri, mutta hyvin selkeä ja ilmeisen hiljattain rempattu. Heti ulko-ovien edestä lähtee busseja keskustaan, ja matkan taittaa kyydistä ja määränpäästä riippuen jopa puolessa tunnissa. Belgradissa on vuoden 2025 alusta lähtien ollut ilmainen julkinen joukkoliikenne, mikä oli iloinen yllätys. Ainoastaan lentokentän ja keskustan väliä liikennöivään A1-minibussiin täytyy ostaa lippu, joka maksaa 400 dinaaria eli päälle kolme euroa. Bussissa käy maksuna ainoastaan käteinen. Kentältä lähtee keskustaan myös muita busseja, jotka ovat ilmaisia, mutta A1 on näistä nopein.

• Julkinen liikenne koostuu busseista, minibusseista ja raitiovaunuista. Ratikan ratikkaa en tosin nähnyt, mutta kai ne joskus kulkee, kun raiteet kuitenkin oli... Vaikka Belgrad on suuri kaupunki, metroa ei ole – sen rakentaminen on viivästynyt rahoituksen puutteen vuoksi. 

• Ravintolassa syö helposti alle kympillä, ja leipomoista (pekara tai пекара) nappaa parilla eurolla hyvät eväät. Hostelleja löytyy kymmenen euron molemmin puolin, ja hotellinkin saa noin 30–40 eurolla yöksi. Yövyn itse Good People -nimisessä hostellissa, johon oon ollut tyytyväinen. Yö kuuden hengen naisdormissa maksoi 17 euroa. Kesän majoituksista ja erityisesti hostelleista on tarkoitus kirjoitella reissun lopuksi kattavampi postaus!

• Valuutta on Serbian dinaari (1 euro = n. 117 dinaaria). Nostin itse paikallisesta automaatista hieman käteistä, mutta aika pitkälle on pärjännyt pankkikortilla. Käteistä tarvitsee pienemmissä kojuissa, leipomoissa ynnä muissa. 

• Kansallismuseoon on ilmainen sisäänpääsy sunnuntaisin! 

• Hanavettä voi kuulemma juoda, mutta itse olen mennyt pääasiassa pullovedellä. Oon paikallisten tavoin välillä täyttänyt pulloa myös puistoista löytyvistä hanoista ja hengissä ollaan edelleen. 😹

• Kaupunki on hyvin turvallisen oloinen enkä oo tuntenut oloani turvattomaksi edes ympäri betonilähiöitä seikkaillessani. Rohkeasti vaan kaupunkia tutkimaan!

• Kesällä on kuuma. Siis oikeasti kuuma. Mittari on päivisin näyttänyt yli +30 °C, huomenna elohopea kohoaa lähemmäs +40 asteeseen. Ilmanlaatu on varmasti jo helteestäkin johtuen aika kehno, ja mulla ainakin on nenä koko ajan ihan tukossa. Keskikesä ei siis todellakaan oo parasta matkustusaikaa, mutta keväällä ja syksyllä sää on miellyttävämpi. 

Kauhistuttaako vai ihastuttaako Belgrad? 👀

<3 Heli