Yksi tavallinen keskiviikko

Herään ysin pintaan ja painelen kylppäriin. Hyvä hiuspäivä, kun otsatukka on kasvanut. Hiuksille ei tarvitse tehdä mitään, en kyllä jaksaisikaan. Kampaan tukan ja pesen kasvot. Kasvojenhoitorutiinini on paisunut kolmivaiheiseksi, ohhoh. 

Tykkään välillä keittää kahvia, vaikken sitä itse juo. Perkolaattorin tuhina kuulostaa kotoisalta. Epäilen usein, että kahvista tulee liian laihaa tai kitkerää, mutta aina se kelpaa. Kahvimaidossa maistuu tänään vanilja ja kardemumma.

Oon itseni paras ystävänä näinä aamuina, kun oon jaksanut prepata aamupalan edellisenä iltana. Oon tykästynyt uunipuuroihin, joita paistan aina useamman annoksen. Tänään testaan Instasta bongaamaani laskiaispullapuuroa, joka on hämmentävän hyvää. Vadelmista ja chiansiemenistä keitetty hillo maistuu ihanalta. Paniikkikertailen vielä hetken kielihistorian tenttiin samalla, kun syön aamupalaa. 

Tänään on kaunis sää, aurinkoinenkin. Liukastelen lenkkareissa pysäkille. Bussin ikkunat ovat niin likaiset, ettei niistä näe läpi, mutta se ei haittaa, koska maisemat eivät enää varsinaisesti tarjoilee mitään uutta ja mielenkiintoista. Yliopistolla on aika paljon porukkaa, vaikka eletään hiihtolomaviikkoa.

Saavun tenttiin kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Exam-tenttien ainoa hyvä puoli on, että voi tulla ja lähteä kun itse huvittaa. Sellaiset asiat ovat elämässä muutenkin parhaita. Oon opiskellut aamusta iltaan viimeiset neljä päivää, mutta yllätän itsenikin, kun tentissä vierähtää melkein kolme tuntia. En taaskaan jaksa keskittyä esseeseen enkä osaa erottaa vatjaa vepsästä, mutta rekonstruktiot menevät hyvin. Ehkä. Jos pääsen tentistä läpi, kurssi on viimeinen pakollinen suomen kielen kurssini.

Kampuksen viimeinenkin ravintola ehtii mennä kiinni, ennen kuin selviän tentistä. Olisin voinut lähteä sieltä vähän aiemmin (tai tulla ajoissa). Käyn kotimatkalla Kaijon Tokmannilla ostamassa skräppivihkon ja karjalanpiirakan, joka on vähän jäinen ja tuntuu suussa ällöttävän hileiseltä. Bussissa on rauhallista, kaupunki on aika hiljainen. Kaikki ovat varmaan jossain lämpimässä tai laskettelemassa. Minäkin haluaisin, vaikken oo lasketellut lukion jälkeen.

Syön kotona vähän karjalanpaistia ja pottumuusia. Teen jälkkäriksi kaakaon. Käyn nakkaamassa pyykit koneeseen. Järjestelen kirjat uuteen hyllyyn, joka käytiin hakemassa maanantaina. Ville kasasi sen, kun minä istuin lattialla ja ojentelin ruuveja. Hylly on nätti, vaikkei Jyskiä ihmeellisemmästä liikkeestä olekaan. Ihastelin Jyskissä aika monia huonekaluja ja naureskelin näille kärryille. 

Käyn ripustamassa pyykit ja näpyttelen vielä hetken gradua. En normaalisti opiskele näin myöhään tai muutenkaan iltaisin, mutta viime viikot ovat vähän pakottaneet siihen. Gradun ensimmäisen version palautus on ensi viikolla. Poistan lähteitä, joita en jaksa lukea ja yritän syventää analyysia. 

Käydään pieni kävelylenkki ja harmitellaan, ettei luistelujäitä ole enää tehty. Haetaan pyykit kuivumasta ja katsotaan jakso Supernaturalia. Castiel on niin ilo silmälle, että melkein uskon itsekin enkeleihin. 

Syön iltapalaksi leipää ja appelsiinin ja selailen vähän työpaikkoja. Kesän työtilanne näyttää kurjalta, enkä enää jaksa uskoa, että mistään tärppäisi. Haaveilen lähteväni ulkomaille, jos en saa töitä. Tonni sinne tänne tämänhetkisessä opintolainataakassa ei paljoa paina. 

Koko kylppäri on suihkun jälkeen aina ihan läpimärkä. Virkkailen loppuillan ja saan yhden auringonkukan valmiiksi. 

Oon vintti pimeänä jo ennen yhtätoista. Puhun unissani niin kuin aina, kun oon stressaantunut. Näen unia keväästä ja lemmikistä, jota en koskaan saanut.