Kahvilla Kouvolassa ja lennot Sofiaan

Helou!

Saavuin sunnuntaina sateisesta Kouvolasta takaisin Ouluun, joka ei harmaudeltaan ole hirveästi tällä viikolla Kouvolalle hävinnyt. Kouvola-visiitti oli harmaudestaan huolimatta (tai ehkä juuri siksi) kuitenkin menestys. Siliteltiin kissoja ja kierreltiin kirppareita. Syötiin viitenä päivänä tortilloja. Kuunneltiin HIMiä ja Lanaa. Käytiin ehkä viisitoista kertaa Prismassa. Kahviteltiin Suomen vanhimman ja suurimman arboretumin Mustilan viehättävässä puistokahvilassa ja Kouvolan keskustan sympaattisessa Papulaarissa. Korvapuusti oli kuiva, mutta kahvi kuulemma hyvää. Se on paljon sanottu Jasminilta, jonka on yleensä raahattava omat kahvipannut ja -maidot mukanaan. 

Laiskan leppoisan perjantaipäivän päätteeksi saatiin idea lähteä pistäytymään Porvoossa. Oon käynyt Porvoossa pääsykokeissa viisi vuotta sitten ja vaikken lopulta lähtenytkään opiskelemaan restonomiksi, oli hauskaa ja jotenkin myös vähän nostalgista pyörähtää pitkästä aikaa kaupungissa. Porvoo puutaloineen ja pienine putiikkeineen oli kyllä suloinen ja tunnelmallinen.

Paluumatkalla Porvoosta ajettiin vielä Loviisan kautta. Kaupunki oli jo käynyt levolle siinä vaiheessa, kun saavuttiin; kaupat olivat sulkeneet ovensa ja kadut olivat lähes autiot. Löydettiin itsemme Puutarhakadulta (asuttiin Jasminin kanssa molemmat aikoinaan Turussa Puutarhakadulla <3) ja haahuiltiin hautausmaalla. Loviisa yllätti positiivisesti eikä hiljalleen hämärtyvä kesäyö ainakaan vähentänyt kaupungin taikaa.

Mun ja Jasminin reissuissa ehkä parasta on se, ettei mikään oo kiveen hakattua, vaikka suunnitelmia ollaankin tehty jo varmaan puoli vuotta etukäteen. Aina ei vaan jaksa. Tai meidän tapauksessamme yleensä ei jaksa, mutta se on ihan ok. 

Palasin sunnuntaina kotiin ja ennen kuin olin toipunut edellisestäkään matkasta, pistettiin jo poikaystävän kanssa uudet varaukseen, tällä kertaa vähän kauemmas. Löysin kohtuuhintaiset lennot Oulusta Bulgarian pääkaupunkiin Sofiaan, ja lähdetään matkaan jo itse asiassa alle kuukauden päästä. Oon tietenkin enemmän kuin riemuissani lähdössä matkaan ja toivon kovasti, että saan tän reissun myötä myytyä intohimoani itään myös poikaystävälleni. Ei olla vielä lyöty mitään suunnitelmia lukkoon, mutta kovasti ollaan jo tulevasta matkasta intoiltu!

Oon ollut Sofiassa kerran kuusi vuotta sitten, mutta se kokemus rajoittui lähinnä bussiasemaan (jotka on varsinkin idässä aina vähän kammottavia haha). En rinkka selässä jaksanut lähteä tarpomaan läheistä leipomoa kauemmas ennen vaihtobussin lähtöä, joten Sofiasta ei oo oikein minkäänlaista mielikuvaa. Senpä takia onkin kiva, että ollaan reissussa peräti viikko – eiköhän siinä ajassa kerkeä Sofia tulla tutuksi. Nopealla googlaamisella kaupungista ei ihan valtavasti reissupostauksia löydy eikä se muutenkaan ole mikään Bulgarian ykkösturistikohde, mutta itäisen Euroopan suurena ystävänä uskon, että saadaan tästä hyvä seikkailu aikaan. En usko, että rappioromantiikkaa tulee ainakaan puuttumaan. Eikä välttämättä sitä rappiotakaan.

En aivan oo pysynyt kesän postaustahdissa, mutta yritän ottaa vahingon takaisin. Kouvola innoitti ammentamaan inspiraatiota armaasta Oulusta, ja haluaisinkin jatkossa kirjoitella enemmän kotikaupungistani. Kohta kolme vuotta täällä asuneena on enää hankala nähdä katuja ja kuppiloita muuna kuin arkisina, mutta ehkä yritän asettaa turistilasit silmille ja nähdä kaupungin jotenkin jännittävämpänä. On täällä kuitenkin ihan kiva asua, vaikka pyörät pöllitään ja paperitehdas saa ajoittain kaupungin haisemaan pierulta.