Kahavilla

Oon saattanut löytää mun lempikahvilan täällä! 

Cadets de Gascognella on kahviloita ympäri kaupunkia ja oon niistä nyt kolme käynyt toteamassa oikein kelvollisiksi. Ranskalaistyylisistä kahviloista löytyy leivonnaisia sekä suolaisena että makeana ja hinnat ovat hyvin kukkaroystävälliset – oma lempparini suklaa-banaanikakku maksaa noin euron. Kahviloiden tunnelma on rento ja olohuonemainen ja kokonaisuuden kruunaa ranskalainen musa, joka saa toivomaan, että lukioranskasta olisi jäljellä muutakin kuin j’ai mal à la tête. 

Päivät Riiassa käy vähiin ja lennän takaisin Suomeen jo reilun viikon päästä. Vaikka oon ihan valmis jättämään opetushommat niistä pitäville, tätä kaupunkia jään kaipaamaan. On ollut hauskaa leikkiä paikallista, vaikken sellainen tunnekaan olevani. Silti koen, että oon ohittanut korkeimman turistilevelin, vaikka vieläkin välillä ratikassa istuessa on pakko ottaa videota Maskavas ielan puutaloista. Mutta yleensä enää vain silloin, kun sää on kaunis. 

Sitä taas en jää kaipaamaan, että bussit on päivisin ihan tupaten täynnä ja seiskalinjan ratikat haisee vaihtelevasti joltain ihmiseritteeltä. Enkä sitä, että seinänaapureilla on pakottava tarve siirrellä ja kolistella huonekaluja joka päivä. Enkä varsinaisesti sitäkään, että tilliä tungetaan joka paikkaan ja leipä on pääasiassa ällöä pullamössöä.

Muuten elämä on ollut täällä aika mukavaa ja Riika on ollut juuri sitä, mitä tähän kevääseen kaipasin. En saanut vastausta siihen, mikä musta tulee isona, mutta se olisikin ollut aika paljon pyydetty. Sen sijaan oon päättänyt, että tahdon tulevaisuudessa asua pidemmänkin pätkän ulkomailla ja vielä joku päivä osata puhua sujuvasti venäjää. Ei varsinaisesti uusia haaveita, ehkä enemmän uudelleen henkiin herätettyjä (tai heränneitä). Aivan hyvä saldo siis.