Viimeisiä viikkoja Łódźissa

Helou!

Vaikka takaisin Łódźiin palaaminen joululomien jälkeen kiinnosti siinä määrin, että oisin tarvinnut henkilökohtaisen saattajan lentokentälle varmistamaan, etten päätä jäädä Turkuun, takaisin arkeen on jossakin määrin tarrattu kiinni. Loma ei ehkä ollut kaikista rentouttavin, sillä stressasin edessä häämöttäviä tenttejä ja esitelmiä, mutta jossei sitä oteta huomioon, nautin Suomi-visiitistä kovasti. 

Oli ihanaa fiilistellä joulua vähän jälkikäteen perinteisten glögin, konvehtien ja jouluvalojen merkeissä, nähdä pitkästä aikaa ystäviä ja ihan vaan hääräillä kotosalla. Uutenavuotena askarreltiin unelmakarttoja, ja synttäreinä käytiin syömässä pariinkin otteeseen (Hesen synttäripehmistä tietenkään unohtamatta). Ehkä olisi jo korkea aika päivittää tuo sivupalkin ikä vihdoin oikein, heh. 

Melkein parin viikon Suomessa olon jälkeen tuntui ankealta palata Łódźiin ja pieneen yksiöön, mutta yritän ottaa viimeisistä viikoista ilon irti, sillä palaan Suomeen jo alle neljän viikon päästä! Sain onneksi sovittua vuokranantajan kanssa, että mun tarvitsee maksaa helmikuulta vain puolen kuun vuokra, mikä kyllä helpottaa kovasti erityisesti tässä taloustilanteessa. Mulla on kyllä pieni aavistus, että ne rahat saattavat palaa ennen kotiin palaamista, sillä vähän houkuttelisi vielä tehdä pieni reissu Poznańiin tai Wrocławiin...

Ensi viikolla on tämän lukukauden viimeiset luennot – ihan hullua! Niiden lisäksi mulla on enää se venäjän uusinta (tai no uusinnan uusinta, jos tarkkoja ollaan…) sekä median ja mainonnan kielen tentti ja ryhmätyö. Revin hiuksia päästä tuon ryhmätyön kanssa (onko täällä ketään, joka oikeasti pitäisi ryhmätöistä?), mutta yritän rauhoitella itseäni, että lukukaudesta on käytännössä jo selvitty ja kevään loput kurssit voin suorittaa ylväässä yksinäisyydessä itsenäisesti. Helmikuun ekat pari viikkoa aion vaan lomailla ennen kuin palaan Suomeen ja tutkintoni viimeisten(!) kurssien pariin. Vaikka oonkin ihan done tän koulun kanssa, tiedän että viimeistään keväällä iskee se haikeus (ja tod.näk. paniikki, ahdistus ja identiteettikriisi), etten enää syksyllä oo opiskelija.

Vaikka oon viihtynyt Łódźissa ja oon kiitollinen siitä, että pystyin vielä ennen valmistumista toteuttamaan haaveen vaihtoon lähtemisestä, oon kyllä ihan hyvillä mielin palaamassa Suomeen – ja uskokaa tai älkää, Ouluun. Irtautuminen omista tutuista ympyröistä on tullut tarpeeseen, enkä muista, oisko pieni maisemanvaihdos koskaan tehnyt muuta kuin hyvää. 

Mun päässä on pitkään jyskyttänyt ajatus, että vuosi 2026 on se vuosi, kun valmistun, muutan Oulusta ja lähden opiskelemaan jotain muuta, mutta nyt en enää olekaan varma (paitsi siitä, että tutkinto on saatava ulos, koska opintolainahyvitys hahah). Ehkä tää onkin se vuosi, kun hyväksyn, ettei elämää voi käsikirjoittaa. Mieli ja suunnitelmat voivat ja saavat muuttua. Yritän ahdistumisen sijaan nauttia siitä, että kohta mulla on pitkästä aikaa vapaus tehdä mitä haluan, kun opinnot eivät sido mua yhteen paikkaan. Ja hemmetti haluan ottaa siitä kaiken ilon irti. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. 

<3 Heli