Hei vaan!
Syksyn kurssit on nyt suoritettu ettekä usko, miten helpottunut oon, että kaikki tentit, esitelmät ja ryhmätyöt ovat viimein ohi. Vaikka oon koko tammikuun ollut valmis hajoamaan atomeiksi ja lentämään tuulen mukana pois, oon älyttömän ylpeä ensinnäkin siitä, etten hajonnut ja toisekseen siitä, mistä kaikesta oon painanut läpi. Vaikka oon viihtynyt Łódźissa ja oon hirveän iloinen siitä, että tänne lähdin, vieraassa maassa asuminen on vaatinut joustamista, sopeutumista ja jatkuvasti omalta mukavuusalueelta pois astumista. Mitään suurta ja elämää mullistavaa Erasmus-efektiä en kuitenkaan kokenut vaan palaan kotiin omasta mielestäni aika samana ihmisenä, ehkä vähän itsevarmempana.
Vaikka oon iloinnut kurssitaakan kevenemisestä, edessä häämöttää jo uusi taistelu: kesätöiden hakeminen. Oon viikonlopun yrittänyt väsätä työhakemuksia (yritykseksi on jäänyt), ja niin kuin musta monesti muulloinkin tuntuu, oon auttamattoman myöhässä. Samaan aikaan stressaa kesän rahatilanne, mutta tässä kammottavassa työttömyystilanteessa tuntuu kuitenkin lohdulliselta, etten ole ainoa samassa veneessä.
Ennen kuin palaan Suomeen, halusin tehdä edes yhden matkan ulkomaille (niin kuin en ulkomailla olisi tälläkin hetkellä). Löysin halvat lennot Dubliniin, ja kun ajatus paluusta Irlantiin ei jättänyt mua rauhaan, ostin lennot. Miten nostalgiselta tuntuu palata Dubliniin kaikkien näiden vuosien jälkeen! Oon ollut kaupungissa viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten, mikä tuntuu ihan hullulta. Irlannilla on erityinen paikka mun sydämessä, sillä se oli ensimmäinen maa, jonne matkustin yksin heti 18 täytettyäni. Rakastin Dublinia ja se on edelleen yksi suosikeistani, joten on hauska nähdä, onko kaupungin hohto vuosien aikana yhtään himmennyt.
Ennen Dublinia aion tehdä vielä viimeisen matkan myös Puolassa, kun lähden käymään Wrocławissa. Meinasin ensin säästää roposeni Dubliniin, mutta tulin sitten siihen tulokseen, ettei mulla varmaan ihan heti ole yhtä helppoa mahdollisuutta vierailla Wrocławissa, joten päätin lähteä käymään siellä edes päiväreissun verran. Oon kuullut Wrocławista hyvää ja mua kiinnostaa erityisesti kaupungista löytyvä arkkitehtuurimuseo (sekä tontut), joten uskon, että siitäkin tulee oikein hauska reissu.
Vaikka ensi viikolle on ohjelmassa kaikkea kivaa, odotan kyllä jo kotiinpaluuta malttamattomana. Tuntuu, että päivät eivät millään kulu, joten oonkin vähän venyttänyt budjettiani ja lähtenyt useana päivänä esimerkiksi kahvilaan kirjoittelemaan. Tammikuun reissuihin ja ulkona syömisiin on palanut rahaa varmaan yhtä paljon kuin koko syksyn hurvitteluihin yhteensä, mutta meikäläinen on sen kyllä ansainnut! Teekupposen ja kakkupalan ääressä pankkitilinkin tilanne surettaa huomattavasti vähemmän.
<3 Heli
Kommentit
Lähetä kommentti