Terppa!
Jos viime viikko oli pehmeä laskeutuminen, tää viikko oli päin tiiliseinää ilman kypärää. Kaiken lisäksi onnistuin nappaamaan flunssan, niin viikonloppu on mennyt lähinnä kämpillä pötkötellessä, jee.
Niin paljon kuin vaihtoa ja uusia opintoja olinkin odottanut, oli alkuviikko aika raskas ja yhtä tunteiden vuoristorataa. Venäjä tuntuu ihan hurjan vaikealta ja mua turhauttaa, miten vähän ymmärrän. Mun teki maanantain luennon jälkeen mieli dropata viimeinenkin venäjän kurssi, mutta opettajien kannustuksella päätin hammasta purren jatkaa. Toinen luento tuntui jo hieman siedettävämmältä, vaikka edelleen on tosi epämukava olo, kun niin paljon menee ohi. Yritän jankata itselleni, että kyllä se siitä helpottaa ja pakostakin jotain jää päähän, kun kaikki on venäjäksi.
Muut kurssit tuntuvat onneksi helpommilta, ja puolalaisen kulttuurin ja animaation kursseista oon oikeasti innoissani. Täällä kaikilla kursseilla, joille osallistun, on jokin ryhmätyö tai esitelmä, jotka jättäisin kyllä ihan rehellisesti mieluummin tekemättä… Kurssitarjonnan ties monennenko kerran selattuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten pääsisi niitä pakoon oikein millään (ainakaan itseäni kiinnostavalla) kurssilla, joten päätin kiltisti jäädä valkkaamilleni kursseille. Onneksi opettajat ovat täälläkin tosi mukavia, koska pelkäsin vähän sitäkin, että kaikki olisi hirveän muodollista ja me opiskelijat vaan madeltaisiin opettajien edessä hahah. Kaikki ovat kuitenkin olleet kivoja ja rennon oloisia, vaikka Dear x tuntuu edelleen hölmöltä tavalta aloittaa sähköposti.
Maanantai oli ehdottomasti rankin päivä tähän asti ja odotin vaan koko päivän, että pääsen kämpille itkemään. Kaikki tuntui vaikealta ja epämukavalta ja ylitsepääsemättömältä, ja olin ihan valmis pakkaamaan kamat ja lähtemään Suomeen. Itkupuhelu poikaystävälle ja päivän ensimmäinen lämmin ateria illalla kohensivat kuitenkin jo paljon oloa, eikä seuraavana päivänä tuntunut enää niin paskalta, vaikka vähän tekikin mieli jäädä peiton alle vetistelemään. Lähdin silmät vähän turvonneina kuitenkin kärsimään päivän luennot, joilla oli jo vähän mukavampaa. Keskiviikkona oli vain yksi luento, jonka jälkeen palkitsin itseni teekupposella tunnelmallisessa kissakahvilassa. <3
Muutamilla muutoksilla ja (sadalla kilolla tahdonvoimaa) sain kuin sainkin lukujärjestyksen rakennettua niin, että mulla on maanantaista keskiviikkoon luentoja. Oon jo tutustunut pariin kivaan kirjastoon, joissa tulee varmasti vietettyä paljon aikaa etenkin niinä päivinä, kun luentoja ei ole. Menee varmasti hetki, että löydän lähes puolen vuoden jälkeen taas jonkinlaisen järkevän opiskelurytmin, mutta onneksi kurssien työmäärä vaikuttaa ihan kohtuulliselta. Ehkä enemmän työtä vaatii se henkinen puoli, kun valmistautuu esitelmöimään englanniksi. Onneksi se on vasta tammikuun murhe. 🥲
<3 Heli
Kommentit
Lähetä kommentti